Raitiovaunut ovat osa kaupungin historiaa ja kulttuuria

Raitiovaunut, tai niin kuin moni wanhan kansan ihminen niitä kutsuu ”raitiohuoneet”, ovat olleet noin sata vuotta osa Helsingin ihmisläheistä imagoa. 

Samoin Tallinnassa on pitkät perinteet raitiovaunukulttuurista. Ratikka, ”spåra”, onkin mitä mainioin matkustusmuoto: turvallinen nopea ja viihtyisä. Onpa meillä Helsingissä jopa tilausratikoita, kuten esimerkiksi baariratikka, joka kantaa erään olutpanimon nimeä. 

Kerrassaan mainiota kaupunkikulttuuria! Tilausratikat sopisivat Tallinnassa varmaan myös monelle suomalaisryhmälle, vai onko sellaisia jo?

tallinnanraitiovaunut

Ratikoita on ympäri maailmaa monissa vanhoissa kulttuurikaupungeissa, kuten esimerkiksi Helsingissä, Tallinnassa, Wienissä, Berliinissä ja San Franciscossa. 

Friscon ratikat ovat minusta olleet todella mukavia ja hauskoja. Niissä viihtyy jopa kuumina vuodenaikoina, sillä silloin ikkunat ja ovet ovat avoinna ja ilma kiertää. 

Ratikoiden eräs paras puoli esimerkiksi metroon verrattuna on se, että matkustaja näkee elävästi kaupunkikuvaa ja kaupungin elämänmenoa. Umpitunnelissa siihen ei ole mahdollisuutta. 

Eräs hyvä kysymys on se, että saisiko Tallinnan kaupungin rakentamaan raitiolinjoja eri satamiin? Ne olisivat oiva tie ja tapa siirtyä laivoilta keskustaan ja takaisin satamaan. Tässä on Tallinnan kaupungille pohtimista. 

Helsingin Eteläsataman tienoilla sijaitsevat ratikkapysäkit ovat hyvillä paikoilla. Katajannokan linjauksia sen sijaan olisi aiheellista pohtia – saisiko niiden linjauksia siirrettyä lähemmäksi laivojen terminaaleja? 

Helsingin Länsisataman alueelle on jo kaavailtu uutta ratikkalinjaa, sen soisi kulkevan mahdollisimman sujuvasti laivamatkustajien kannalta. 

Kesäisin saunan korvikkeitako? 

Miksi muuten Helsingin ratikoissa on vain pienet avautuvat yläikkunoiden räppänät, jotka eivät riitä kesäkuumilla toimivaan ilmanvaihtoon? Silloinhan raitiovaunut täyttyvät muiden mukana turisteilla, myös virolaisilla. 

Suomalaiset eivät osaa enää ilmastointia, sama tulee myöskin mieleen Tallinnassa kesähelteillä virolaisratikassa istuessa tai tungoksessa seisoessa. Joskus menneinä vuosikymmeninä ratikoissa oli kunnolla avattavat ikkunat, eivätkä ratikat kai silloin olleet kesän kuumina päivinä pätsejä – jonkinlaisia saunan korvikkeita – kuten nykyisin. 

Liikennesuunnittelijat ynnä muut puolustautuvat sillä, että nykyisin raitiohuoneissa on ilmastointilaitteet. Se onkin totta ja tilanne on parantunut huomattavasti, mutta paljon on vielä tehtävissä. I

lmastointilaitteet kun eivät aina oikeasti toimi. 

Olisikos ekologisempaa avata ikkunat kunnolla, jolloin kansa saisi happea? 

Ja raitiovaunujen kuljettajat eivät pyörtyilisi kesken kyydityksen hapenpuutteeseen. Ja ajaisi esimerkiksi koko vaunua päin Stockmannin seinää. 

Matalalattiaratikat uusinta uutta – milloin Tallinnaan? 

Helsingin matalalattiaiset uudet raitiovaunut ovat erinomainen idea mm. liikuntaesteisten, lapsiperheiden ja vanhusten ja toki muidenkin ihmisten kannalta. Puhumattakaan suomalaisista ja virolaisista turisteista, joilla on raskaita kantamuksia. 

Kurjaa on kuitenkin se, että nyt käytössä olevat sellaiset ovat jatkuvasti remontissa. 

Saksasta tilatut matalalattiaratikat eivät taida sopia Suomen eivätkä Viron ilmastoon. 

Miksi ihmeessä Suomessa ei itse kyetä valmistamaan meille sopivia vastaavia, mutta toimivia ja hiljaisempia ratikoita? Moni muukin kaupunki Suomessa kuin Helsinki (siis jossa jatkuvat vahvat perinteet) voisivat silloin palauttaa tai aloittaa uuden ja modernin raitiotieliikenteen. 

Suomessahan on tehty erittäin hyvin toimivia junia ja junien vaunujakin iät ja ajat. Ennen uusimpia ja vanhempia saksalaisiahan valmistivat yhteistyössä mm. Valmet Oy, Oy Suomen Autoteollisuus AB ja Oy Strömberg Ab. 

Ehkä Tallinna ja Helsinki voisivat kilpailun nimissä tehdä yhteishankinnan, jotta tarvittava tieto- taito pysyisi myös pohjoisissa Euroopan maissa? 

Jos Tallinnan satamiin saataisiin matalalattiaiset raitiovaunut, niin mikä olisi helpompaa kuin vetää matkalaukkunsa suoraan kulkuvälineeseen. Turha nostelu jäisi pois. 

Kysyä myös sopii toisaalta, että pitääkö aina olla uusinta uutta vai voisimmeko remontoida vanhoja ratikoita. Wanhat kun ovat usein sympaattisemman oloisia ja kaupungin historian kerroksia elävöittäviä, kuten edellä mainittu San Franciscon kalusto. 

Tallinnassa näitä korjattavia ja perusparannettavia, nostalgisia wanhan ajan ratikoita ainakin riittää.